Tausta

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kellosepän tarina, osa 4


picfic: Pysähdyksissä








Dexter: *aukaisee oven* Ollaanpas sitä hiljaisina. Ei pihahdustakaan.

Sofie: Dexter, odota!


Sofie: Auta minut ylös!

Dexter: Tietysti, tipuseni. *polvistuu*


Dexter: Annahan kätesi.

Sofie: Tuosta "tipusesta" keskustellaan vielä.


Sofie: *tarttuu poikaa kädestä ja ponkaisee ylös*






Dexter: Hyvää huomenta, arvon itsetuhoiset rakastavaiset!



Dexter: *virnuillen* Onko teillä ollut vilkas aamu?

Sofie: Shhh, Dexter, älä viitsi pelleillä!


Sofie: Ruokitaan heidät nopeasti niin päästään äkkiä pois. *kulkee varovasti Dexterin takana* En tykkää olla täällä.



Dexter: En liiemmin minäkään. He eivät näytä kovin...



Dexter: ...tyytyväisiltä?



Dexter: *huokaisee* Tämä loitsu - mistä ikinä se sitten tulikaan - tuntuu loitontavan heitä päivä päivältä tietoisuudesta.


Dexter: Mitähän heidän päässään mahtaa pyöriä?


Sofie: *mutisee harmistuneena* Sen minäkin tahtoisin tietää.


On kulunut jo kuukausia siitä, kun Kelvin ja Juliet joutuivat peililoitsun lumoamiksi. 


Emme tiedä, mistä peililoitsu on lähtöisin, saati mikä sen perimmäisin tarkoitus on, mutta tähän mennessä se on saanut sekä Kelvinin että Julietin haluamaan tappaa itsensä keinolla millä hyvänsä.
He ovat kuin psykoosin vallassa.



Siksi meillä ei ollut Dexterin kanssa muita vaihtoehtoja kuin lukita heidät varastoon, pitää heidät sidottuina ja kykenemättöminä satuttamaan itseään. Onhan se karua, tiedän kyllä, mutta niin kauan kuin he eivät tunne tai tiedosta mitään, sen on kelvattava. 



Dexter ja minä olemme yrittäneet käydä läpi kaikki mahdolliset loitsukirjat selvittääksemme, miten loitsun saisi purettua. Tähän mennessä mikään ei ole kuitenkaan näyttänyt auttavan.


Lisäksi olemme joutuneet heittämään kaikki talon peilit pois, sillä peililoitsusta kertonut kirjalähde antoi ymmärtää, että katsekontaktit peilikuvan kanssa voisivat laukaista loitsun. 



Mitä taas tulee Travoniin... No, hän on ollut viime aikoina hyvin kiireinen. 



Hän kertoi tavanneensa tuntemattoman haamun, joka oli pyytänyt apua Amandan puolesta. Auttaakseen Travonia löytämään Amandan haamu oli antanut pojalle erikoisen reseptin.




Travonille reseptin noudattamisesta ja raaka-aineiden keräämisestä on tullut pakkomielle. Hänen täytyy saada kaikki tarvittava kokoon, jotta hän saisi tietää, mitä haamu oli reseptillä tarkoittanut.



Tiivistettynä elämä ei tällä hetkellä hymyile kovinkaan leveästi kenellekään meistä.



Aika on kortilla, ystävämme ovat vaarassa, ja minä ja Dexter...



...no, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä voitavamme tässä pysähtyneessä ajassa.



3 kommenttia:

  1. Voivoivoii tää on oikeesti maailman ihanin blogi ja kuvatarina <3 Hehe, seurasin tätä blogia jo silloin kun tämä oli "käynnissä" mutta vasta nyt uskaltauduin kommentoimaan ö///ö Tästä tulee ehkä vähän pitkä mutta rakastan kaikkia nukkejasi ja olen erittäin innoissani että tänkin tarinan pääsee lukemaan uudelleen :3 Love youuu❤❤

    VastaaPoista
  2. Miten saat noi kirjat pysyyn tollee ettei ne aukee mitenkään. Koska ite en saa. Mut oikeesti tää on niin ihana

    VastaaPoista
  3. KOLMAS! >.< Jee tää on paras tarina! Mutta eikö Sofie voi lukea ihmisten ajatuksia/tunteita kun on silmämestari? Nimittäin alku-tarinassa hän lukee Amandaa? Muttamuttamutta hyvä tarinan osa! Ja vaika sulla on jo uus blogi, niin silti jaksat päivittää tätä vanhaakin! <3 <3

    VastaaPoista