Tausta

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kellosepän tarina, osa 8


picfic: Keltasilmäinen tyttö


Sofie:  *antaa energian purkautua sormenpäistään*



Sofie: *katoaa valoon Dexter mukanaan*







Sofie: Vhoah..! *tuntee puisen lattian jalkojensa alla* 



Sofie & Dexter: *tuijottavat mykistyneinä jalkojaan*

Sofie: *sopertaa* Olemmeko me..?



Sofie: Olemmeko me todella...täällä?

Dexter: Onko tämä se paikka unestasi?



Sofie: *katsoo ympärilleen äimistyneenä* Muistan tuon uunin...ja nuo seinät. Nuo työkalut ja mutterit.
Tämä on se paikka.



Dexter: Hitto vie, Sofie! Sinä todella teit sen. *nauraa hämmästyneenä* Sinä toit meidät kellosepän verstaalle.



Sofie: En voi uskoa tätä... Tämä paikka on oikeasti todellinen. Se oli täällä koko ajan.

Dexter: Pakko kuitenkin myöntää, etten yhtään ihmettele, mikset viihtynyt täällä unessasi.



Dexter: *silmäilee sotkuisia pöytiä* Ei tämä mitään viiden tähden hotellia vastaa.

Sofie: Ei todellakaan.



Dexter: Nyt pitäisi vain löytää itse kelloseppä, että päästään äkkiä häipymään täältä romppeen ja roinan keskeltä.



Sofie: Helpommin sanottu kuin tehty. Eipä täällä ketään meidän lisäksemme näyttäisi olevan 




Sofie: *tuntee yhtäkkiä outoja väristyksiä selässään*  ...eihän?




Sofie: *kääntyy vilkaisemaan taakseen* Oh..?




Sofie: *kuiskaa hämillään* Dexter, katso.

Dexter: Mitä nyt?



Dexter: *huomaa tytön huoneen nurkassa* Ai, meillä onkin seuraa.




Dexter: Tervehdys! Satutteko te, arvon neiti, olemaan se kuulu kelloseppä?

Sofie: Olemme pahoillamme, kun tungettelemme tällä tavalla. Me vain tarvitsisimme kovasti apua erään hankalan loitsun kanssa, ja kuulimme, että täältä löytyisi asiantuntemusta.



Dexter: Miten on, oletteko te paikan omistaja?

*pitkä hiljaisuus*



Dexter: *raapii kummastuneena niskaansa* Hän ei taida olla järin puheliasta sorttia.

Sofie: Hmm, mistähän on kyse?



Sofie: Anteeksi, kuuletteko meitä..?




*hiljaisuus*



Sofie: *astuu varovasti lähemmäs tyttöä* Minun nimeni on Sofie Prentiss, ja olen silmämestari. Tarvitsisimme apua erään voimakkaan peililoitsun kanssa, sillä ystävämme ovat vaarassa.



Sofie: *tuijottaa hämillään paikalleen jähmettynyttä tyttöä*




Sofie: Hetkinen.. *nostaa kätensä kohti tytön kasvoja*

Dexter: Sofie, mitä sinä nyt?



Dexter: Et kai vain aio tökkäistä häntä silmään? Se ei ole paras keino saada ketään puhumaan, usko pois. Nähty ja tehty.

Sofie: *ärähtää* En tietenkään, älä nyt viitsi.



Sofie: *koskettaa tytön poskea hennosti*




Sofie: *vetää kätensä häkeltyneenä pois* Ei voi olla totta.

Dexter: Mitä?



Sofie: Hänen ihonsa tuntui...metalliselta..?

Dexter: Metalliselta? Tarkoitatko, että hän on jonkin sortin kone?



Sofie: En tiedä, mutta se on varmaa, ettei hän ole elävä. Ei ainakaan samalla tavalla kuin me.




Dexter: No, se selittäisi ainakin tuon karmivan pysähtyneen katseen. Ehkä hän on jonkinlainen robotti?

Sofie: Valtavan aidon näköinen  jopa robotiksi.



Sofie: *huomaa avaimen maassa* Hei, voisikohan tuo kuulua hänelle?

Dexter: Siitä emme taida ehtiä ottaa selvää.



Dexter: Katsohan tuota, Sofie. *osoittaa huoneen sumeiksi muuttuvia ääriviivoja*




Dexter: Meidän on parasta lähteä. Näyttää siltä, että suojamuuri on palaamassa takaisin paikalleen.

Sofie: Saatat olla oikeassa.



Sofie: *nostaa avaimen maasta ja heittää sen Dexterille* Pitele tätä. Meidän täytyy saada sekin mukaamme.

Dexter: "Sekin"? Olitko suunnitellut ottavasi montakin matkamuistoa mukaan?



Sofie: Vain tytön ja avaimen. *tarttuu tyttöä olkapäästä* Niistä voi olla hyötyä.

Dexter: Oletko tosissasi? Varastammeko tuon kummajaisen?



Sofie: Ole hiljaa ja suojaa silmäsi! *nostaa sormen silmäkulmaansa*
Nyt lähdetään.
















*mätkähtävät maahan huojentuneina*

Dexter: Ai hitto, tuo ei tuntunut mukavalta persuksessa.



Sofie: *hieroo uupuneena päätään* Huh, olipa matka. Saa nähdä, toipuvatko silmäni siitä hetkeen.




Dexter: *tapittaa tyrmistyneenä eteensä* Sinä siis todella otit tuon masiinan mukaan.

Sofie: *katsahtaa ylös*



Sofie: *säpsähtää hieman tytön kylmää katsetta*
Niin... niin otin.



Sofie: Minulla on sellainen tunne, että hänestä voisi olla jotain hyötyä Kelvinin ja Julietin kanssa.
Ehkä hän osaa jopa puhua tuon avaimen avulla. Mistä sitä tietää?



Sofie: *kapuaa jaloilleen* Meidän täytyy kantaa hänet kotiin.

Dexter: Ja se on sinun mielestäsi tosiaankin hyvä ajatus?



Dexter: Emmehän me edes tiedä, mikä tuo masiina on tai mihin se pystyy. 

Sofie: Siitähän me juuri voimme ottaa selvää.



Dexter: Odotas nyt. *nousee ylös ja vetää tytön mukanaan sivummalle*
Minun mielestäni meidän pitää jättää tuo rotisko rauhaan.



Sofie: Minkä ihmeen takia? Hän on meidän ainoa oljenkortemme!

Dexter: Mutta eikö sinua yhtään karmi ajatus, että hän voi olla vaikka jokin pirunmoinen tappokone? Olen kuullut, että tuollaisia tehtiin paljon kylmän sodan aikaan.



Sofie: *vilkaisee tyttöä* Enpä usko, Dexter. Sitä paitsi meillä alkaa olla ideat jo aika vähissä.



Sofie: Meidän on pakko tehdä jotain Kelvinin ja Julietin eteen. Minusta meidän pitää käydä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mitä vastaan tulee. Tällä hetkellä tuo tyttö on ainoa sellainen.




Dexter: Missä sinä ajattelit sitä sitten säilyttää? Meidän huoneessammeko? Koirankopissa?




Sofie: Ei sillä ole väliä. Hänhän voi olla vaikka kellarissa tai pihalla.




Sofie: *hipaisee hymyillen pojan kättä* Suotta olet noin huolissasi, Dexter.




Sofie: Kyllä me tuon kanssa pärjäämme.




Sofie: Lupaan sen.



6 kommenttia:

  1. Upea osa jälleen!♥
    Tämän osan renvisiitat ovat mieleenu, sillö rakastan erilaisia Steampun-tavaroita kuten kelloja, koneistoja ja avaimia. Xena on myös todella ihana asuineen ja kylmänä hahmonaan.
    Arvostan todella paljon sitä, että jaksqt julkaista nämä osat uudelleen, vaikka vuorosanat puuttuvatkin lähes kokonaan.
    Tsemppiä sulle arkeen! ≧ω≦

    VastaaPoista
  2. Ihanaa!!💕 Nää sun kuvatarinat on rakkautta❣️❣️

    VastaaPoista
  3. Kiva kun julkaiset nää uudestaan :)

    VastaaPoista